Seuraavana ohjelmassa oli logokilpailun voittajan äänestäminen. Kaikki maat esittelivät vuorotellen oman maansa logoehdokkaan auditoriossa, jonka jälkeen kaikki saivat äänestää lipukkeella, mikä logo oli heistä kaikista sopivin From Me To We -projektiimme. Äänestyksen jälkeen palasimme taas kansainvälisiin noin viiden hengen ryhmiimme, ja saimme tehtäväksemme pohtia meille etukäteen annettua voimauttava valokuvaus -tehtävää. Mietimme yhdessä, mikä tehtävässä oli helppoa, vaikeaa ja miksi valitsimme kuvaksemme juuri valitsemamme kuvan. Tunti sujui jälleen kerran nopeasti, ja olimmekin jo pian taas syömässä.
Ruokailun jälkeen oli luvassa jännittävää ohjelmaa; logokilpailun voittaja oli määrä julistaa 11:45, heti syötyämme. Kaikki odottivat jännityksellä, ja Lars piti lyhyen (mutta upean) puheen joka sai jotkut opettajista lähes kyyneliin. Vihdoin ja viimein Tiina julisti äänien perusteella voittajaksi Espanjalaisen Xinyin suunnitteleman logon. Sen jälkeen kilistelimme Pommacilla, jonka jälkeen Krista ja Emmi pitivät meille upean musiikkiesityksen kuuluisista elokuvamusiikeista harmonikalla ja pianolla. Esityksen jälkeen oli aika avata The Power from Photography -äyttely, johon kaikki olimme lähettäneet itsestämme voimauttavan valokuvan. Näyttely oli upea, ja sitä oli mukavaa ihastella pienten naposteltavien kanssa.
Pikku hiljaa siirryimme näyttelystä taas seuraavaan aktiviteettiin; luvassa oli nimittäin hiihtämistä. Opettajat ja hostit olivat huolehtineet vieraille sukset ja monot, ja (lämpimästi puettuamme) lähdimme Tellus-hallin taakse ladulle. Suomalaiset auttoivat monojen ja suksien laittamisessa ja kiinnittämisessä, ja tuota pikaa kaikki olivatkin jo ladulla. Hiihtäminen ei ollut vieraillemme oikein tuttua, mutta kaikki pääsivät nopeasti vauhtiin. Kaikilla oli hauskaa, eikä hieman haastavaksi osoittautunut hurja mäkikään voinut hidastaa rohkeita hiihtäjiämme.
Noin klo 15 olimmekin jo taas koululla, jonka jälkeen luvassa oli vapaailta. Kaikki lähtivät vieraidensa kanssa kotiin levähtämään hetkeksi, jonka jälkeen olimme sopineet että menisimme kuuden aikoihin yhdessä pimeäpiilosta. Tapasimme ensin yhdellä hosteistamme, Tiinalla, pienellä porukalla. Lähdimme metsään selvittämään piilosen sääntöjä, jonka jälkeen alkoi lisää projektilaisistamme ilmestyä paikalle leikkimään. Loppujen lopuksi meitä oli lähes 20, ja pääsimme pelaamaan ihan kunnolla. Muutaman kierroksen jälkeen aikaa oli kulunut jo reilusti, ja alkoi tulla kylmä (ja nälkä!). Siirryimme taas Tiinalle, ja siellä ilta kuluikin syödessä ja ihmissutta pelatessa. Siitä tulikin varsin suosittu peli porukkamme kesken, sillä etenkin vieraat pitivät siitä.
Päivä oli täynnä erilaisia aktiviteettejä, ja uni tuli kaiken sen tekemisen jälkeen varmasti jokaiselle vallan mainiosti.
- Ada-Maija Huurtela
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti